syyskuu 2012 Tietohallinnosta

Opetushallituksen pääjohtaja heitti ilmaan vision: ”Suomi, maailman osaavin kansa vuonna 2020”

Miten tähän haasteeseen vastataan, kun kuntien ja kaupunkien tietohallinnot jarruttavat kaikkea kehitystä, vai jarruttavatko?

Se jarruttaako, vai tukeeko, riippuu siitä, miten tietohallinto on organisoitu ja miten sitä johdetaan. Keskitetyillä tietohallinnoilla on omat hyvät puolensa, hajautetuilla omansa. En puutu tähän tässä yhteydessä. Varmaa mielestäni kuitenkin on, että mitä kauempana IT-osaajat ovat varsinaisesta toiminnasta, sitä vähäisempi on korrelaatio IT-kehittämisen ja toiminnan kehittämisen välillä. Yksityisellä sektorilla on jo viimevuosisadan puolella toimittu IT-kehittämisessä koordinoidusti, halliten ja vastaten yrityksen strategisen tiedon laadusta ja hyödyntämisestä. Arkkitehtuurikäsitteen popularisoituminen on tuonut julkishallinnon IT-kehittämistoimintaan em. piirteitä. On kysytty, miksi yksittäisen kaupungin eri palvelutuotannon alueilla on hankittu samoja järjestelmiä, miksi löytyy päällekkäisiä lisenssejä, miksi infrastruktuuria rakennetaan kuulematta substanssia, jonka rakennetussa ympäristössä pitäisi toimia ja miksi toimittajien kanssa mennään ”vendor lock”:iin, jolloin joudutaan elämään enemmän tai vähemmän toimittajan ehdoilla (Esim. Tieto ja Effica), jne.

KA (kokonaisarkkitehtuuri, joskus puhutaan myös EA:sta = Enterprise Architecture) on selvästi tuomassa ryhdikkyyttä ja sitä kautta selkeitä säästöjä kuntien ja kaupunkien IT-kehittämiseen.  Kokonaisarkkitehtuurissa infrastruktuurin hallinta jaetaan toiminta-, järjestelmä-, teknologia- ja tieto -arkkitehtuureihin. Näiden hallinnoimiseksi löytyy hallintamalleja (esim. Togaf), joilla eri osa-alueiden tarkastelu saadaan säännönmukaiseksi / säännölliseksi.

KA:n liittyvää ohjeistusta ja hallintamallia on jo jonkin aikaa työstetty entisen KuntaIT:n (Kurttu ryhmä = Kuntien arkkitehtuuriryhmä, johon itsekin kuuluin jonkin aikaa) ja nykyisen JulkIT:n voimin. Nämä ryhmät ovat tehneet hyvää työtä ja kuvanneet ratkaisut kuntien / kaupunkien keskeisimpiin haasteisiin arkkitehtuurin saralla. Jos kaikki tahot toimisivat em. ohjeiden/linjausten mukaisesti, kuten uusi tietohallintolaki edellyttää, saataisiin jatkossa merkittäviä parannuksia mm. kaupunkien väliseen yhteistyöhän lähinnä nykyistä paremmin yhteensopivilla ja toistensa kanssa keskustelevilla sovelluksilla / palveluilla.

Arkkitehtuuriperiaatteen tärkein seikka lienee se, että kaikki lähtee toiminnoista. Ensin kuvataan prosessit ja tehtävät ja se jälkeen pohditaan mitä toiminnan / tehtävän kohtaa milläkin järjestelmällä tms. tuetaan.

Yhtälailla kuin väärin organisoitu ja johdettu tietohallinto voi tuoda kitkakerrointa kehittämiseen, myös väärin toteutettu arkkitehtuurin hallinta voi olla tuhoisaa.

On selvää, että kaupungilla on toimintoja, järjestelmiä, joiden käyttö edellyttää vahvaa tunnistautumista ja tiukkaa tietoturvaa (operatiiviset järjestelmät, talous- ja henkilöstöhallinnon ohjelmat jne.). Näiden yhteydessä on perusteltua mm. vakioida verkossa toimivat laitteistot ja salata tietoliikenne tarvittavilta osin.

On myös selvää, että em. ympäristö kattaa esim. opetuksen tarvitsemasta ympäristöstä vain osan. Tässä virhe usein juuri tapahtuukin. Kuvitellaan, että opetustoiminnassa voitaisiin hyödyntää tietotekniikkaa samanlaisessa vakioidussa ympäristössä, kuin missä operatiiviset hallinnon järjestelmätkin pyörivät.

Kaupungin / kunnan kokonaisarkkitehtuuri koskee koko kaupunkia / kuntaa. Sillä luodaan puitteet kaupunki / kuntakohtaisille linjauksille. Nämä linjaukset kuitenkin harvoin porautuvat yksittäisen palvelutuotantoalueen tarpeisiin. Tämän vuoksi on alettu puhumaan, sidosarkkitehtuurista, kohdearkkitehtuurista jne. jonka skouppi on itse palvelutuotannossa. Kunnalla / kaupungilla tulee siis olla esim. opetuksen arkkitehtuuri, jossa syvennytään opetuksen tarvitsemiin järjestelmiin, tietoon, toimintoihin ja teknologiaan. Luonnollisesti tämä arkkitehtuuri ei saa olla ristiriidassa kaupungin / kunnan kokonaisarkkitehtuurin näkökulmaan.

Opetuspuolella on meneillään useitakin työryhmiä, jotka yhteisvoimin nostavat opetuksen arkkitehtuuria kukoistukseen (esim. Opetus ja kulttuuriministeriön arkkitehtuuri ja sen hallinta sekä Sade hankkeen
oppijan verkkopalvelukokonaisuus, josta jo kohta tulee ensimmäisiä palveluja tuotantoon kaikkien käytettäväksi). Nämä eivät ole mitään irrallisia arkkitehtuureja, vaan ne tulee nivoa mukaan kaupungin / kunnan ko. palvelutuotannon arkkitehtuuriin. Kaupunkitasoisen arkkitehtuurin linjauksissa pitäisi lukea, että ensisijaisesti huomioidaan valtakunnalliset ja yhteisölliset arkkitehtuurit ja tätä tulisi palvelutuotannon

noudattaa. On puhuttu mm. oppijatunnuksesta, joka olisi kuten henkilötunnus. Jokainen saisi sen syntymästään ja sen perusteella henkilön koko elinikäinen opiskelu (tutkinnot, yksittäiset suoritukset jne.) olisi saatavilla / nähtävillä nillle, joilla on oikeus tehtäviensä puolesta saada ne nähtäväkseen. Jos kansallisen opettamisarkkitehtuurin tieto -osiossa on tällainen, yhteinen tietorekisteri ja sen oletetaan olevan ajan tasalla, niin jokainen kunta / kaupunki joutuu asian ottamaan huomioon omassa kehittämistyössään.

Keskeisiä haasteita, vaatimuksia ja visioita toimivalle opetusympäristölle ovat (mielestäni):

-       ympäristön tuettava personoitua oppimista
-       tulevaisuudessa puhutaan nykyisen oppimisympäristön sijaan personoidusta oppimistyöpöydästä
-       Boyd (bring your own device) pitää olla mahdollista.
-       Rooliin (esim. oppilas) kuuluvat palvelut tulee saada käyttöön pöytäkoneelta, kannettavalta, tabletilta ja älypuhelimelta, ajasta ja paikasta riippumatta.
-       Langaton verkko on keskeisin verkkotyyppi. Kaistan ja kuuluvuuden tulee olla riittävät
-       Virtualisointia hyödynnetään nykyistä enemmän, Ympäristö on käyttöjärjestelmäriippumaton
-       Ympäristöön on voitava liittää / asentaa tarpeen mukaan esim. Mac:jä, Linuxia ym. opetuksessa tarvittavia ohjelmistoja.
-       Ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä pilvipalvelujen käyttö tulee yleistymään (esim. MS365 palveluineen).

SummaSummarum:
Tulevaisuuden näkymät ovat opetuksen näkökulmasta hyvät, jos:
-       IT-osaajat ja toiminnan osaajat pidetään riittävän lähellä toisiaan ja laitetaan yhteistyöhön (vuoropuheluun keskenään)
-       ymmärretään, että kehittämisen pitää lähteä toiminnoista ja IT:n tehtävä on tukea palvelutuotannon kehittämistä tietoteknisin keinoin
-       ymmärretään, että kaupungilla / kunnalla on koko organisaatiota koskeva arkkitehtuuri ja palvelutuotannolla tätä yksityiskohtaisempi toimintaa tukeva arkkitehtuuri
-       ymmärretään, että em. palvelutuotannon arkkitehtuuri koskee myös teknologiaa. Ts. verkkotopologia, tukipalvelut, vakiointi jne. tulee suunnitella toiminnan tarpeista lähtien

Nuo em. asiat kun on kunnossa, voi sanoa kantaneensa oman kortensa kekoon ajatellen visioita – Suomi maailman osaavin kansa 2020.

Ari Savander
Sivistystoimen Tietohallintojohtaja
Espoon kaupunki

Category: Ei kategoriaaKommentit poissa käytöstä

syyskuu 2012 Finnable sub-project presentations in Essen

The last week of August we had an opportunity to participate to the Joint Meeting of Research Schools in Essen 2012. It was the very first time for us to introduce our study plans to the public internationally. Opponents, chairmen and audience were very interested in both of the studies. Both posters separated from most of the presentations, because of the pragmatism of our study approach.

The trip to Essen was very fruitful. Finnable 2012 -project got visibility and positive feedback. We researchers had a perfect opportunity to reflect our work and take it forward.

Kati Sormunen, Koulumestari School/Learning Centre Innokas

Minna Kukkonen, Koulumestari School/Learning Centre Innokas

Category: Ei kategoriaaKommentit poissa käytöstä